Shadowlands

Talvi on tulossa

Marraskuu lähestyy loppuaan ja sää on viilentynyt kesän paahtavista helteistä nollakeliin ja sen allekin. Kahdennenkymmenennen päivän tietämillä Whitefordin lähimaastoon saataa myös alkavan talven ensilumi, joka sulaa pois parin päivän sisällä. Sato on korjattu jo aikaa sitten ja liikkeellä ovat enää vuoden viimeiset metsästäjät jotka uhmaavat kylmää keliä kovassa tarpeessa olevien peuran ja biisoninnahkojen toivossa. Whiteford hiljenee taas talvikuukausien ajaksi väen pysyellä sisällä lämpimässä, tullen ulos vain idästä saapuvien kauppiaiden tavaroiden töllistelyä varten. Vehtavirta osoittaa jälleen hyvän syyn kaupungin nimeen virratessaan hiljaa satama-alueen ja kanavan läpi huurteisten rantojen syleilyssä.
Kaikki on hiljaista ja hyvin, mutta lännestä kantautuu huolestuttavia huhuja metsästäjien puhuessa entistä pidemmälle matkaavista Varjomaiden asukeista ja Whitefordin ja Varjomaiden välimaastossa asuvien hiisikansojen levottomuudesta. Kaupungin kaarti palkkaa kauppiaiden sponsoroimana lisää väkeä riveihinsä ja lisää vartioita muureilla. Kaupungin portit pysyvät nykyään oletuksena kiinni kaikille joilla ei ole hyvää syytä astua niiden sisäpuolelle…

10527497_338383642983443_8277091915206050527_n.jpg

View
Kasvun portailla
Lak'tukin sisäistä sielunmaisemaa, osa II

Kantaessamme Gildan ruumista kirkon hoidettavaksi, tunsin oloni jälleen vaitonaiseksi. Vaikka tällä kertaa olimme kohdanneet tasapuolisemman vastuksen, ilman menetyksiä emme silti selvinneet, ja kilta oli menettänyt tärkeän tiedonlähteen, joka hallitsi kieliä ja sellaisten olentojen ominaisuuksia joista minulla ei ollut juurikaan käsitystä. Loppujen lopuksi tämä lienee kuitenkin osa olemassaoloa, eikä kuoleman käsitys ja väistämättömyys ole juuri mitään uutta örkeille. Kaiken kaikkiaan pystyn huokaisemaan helpotuksesta huomatessani, että oma kokemukseni ja viimeaikaiset hankinani alkavat kantaa hedelmää – minä en kuole, vielä. Enkä ainakaan sellaisen likaisen suosta nousseen epäkuolleen käsissä.

Tunnen, että voima on viisautta. Mitä voimakkaammaksi tulen, sitä enemmän vapautta minulla on, ja sitä enemmän pystyn kulkemaan omaa polkuani. Seikkailijan uralla on omat riskinsä, mutta se tarjoaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin perinteinen leipätyö. Ja kuka tietää, ehkä jonain päivänä olen suurin soturi, mitä maa päällään kantaa.

Se ajatus saa kujeilevan hymynkareen Lak’tukin suupieleen.

View
Lak'tuk ja Ianhorn
Lak'tukin sisäistä sielunmaisemaa, osa III

Kävellessäni vaatimattoman, maanläheisen ja minulle mitäänsanomattoman kirkon keskilaivan lävitse kohti sen syvempää sisintä, mielessäni liikkuu vain käsillä oleva tehtävä. Pappien ja akolyyttien närkästyneet kiellot ja hämmentyneet katseet eivät pysäytä minua sen enempää mitä lukitsematta jätetyt jämerät puuovetkaan. Painautuessani rukoushuoneeseen silmäni pysähtyvät hetkeksi siihen hohtoon – siihen syvään, rauhalliseen hohteeseen jonka lähde luo ympärilleen. Tunnen, kuin uppoaisin. Tuntuu siltä, kuin aika ja koko maailma ympärilläni hidastuisi yhdeksi pisteeksi.

Herään pystyasennosta sängystäni majatalolla. Hikeä valuu pitkin ylävartaloani. Mitä helvettiä, miksi se pyörii edelleen mielessäni? Eihän se kasvi mitään pysyvää vahinkoa tehnyt, korvanikaan ei ole enää kipeä…


En varmasti unohda sitä kohtalokasta päivää. Sitä hetkeä, kun valtavan kokoinen örkkisoturi painautui kirkkomme ovista sisään luvatta, ja jatkoi matkaansa kaikkein pyhimpään. Miten vaikuttava ilmestys hän olikin, kaikessa kaoottisuudessaan. Panssari hohtavana, tuntemattomalla kielellä kirjailtuna ja päättäväinen katse kasvoillaan hän käveli suoraan Hänen Pyhyytensä luo ja pyysi hänen apuaan. Ajatella, että sen kaltainen soturi kaipaisi myös meidän apuamme.

Luonnollisesti kuullessani, että kouluttajamme haki ylipappimme nimissä vapaaehtoista erikoiseen komennukseen, tiesin hetkeni koittaneen. Tämä oli minun tehtäväni, minun mahdollisuuteni parantaa maailmaa, noiden suurien soturien parissa. Aloitin komennukseni kirkon sijasta osana Whitefordin Seikkailijoiden kiltaa, tehtävänäni ottaa selvää etenevästä Varjosta sekä vastata kasvaviin epäkuolleiden määriin voimalla, aseenani kirkkomme monipuoliset opetukset.

Kosketukseni seikkailijan elämään alkoikin rytinällä, ja kohtasimme raavaalla taistelukentällä sekä pahamaineisen Poek Mustan että monipäisen lauman epäpyhiä sotureita. Näistä ensimmäinen karkasi oikeuden voimilta, mutta jälkimmäinen sai päätöksen vaellukselleen. Tästä karaistuneena kohtaan uuden päivän, tehden parhaani ryhmäni eteen. Pidän toivoni korkealla, enkä lannistu pahuuden voimien edessä.
-Ianhorn

View
Sanattomuuden harmaa verho
Lak'tukin sisäistä sielunmaisemaa, osa I

Mitään ei ollut tehtävissä. Sanojen voima usein johtaa miesten nousuun ja tuhoon, inspiroiden heitä ylittämään itsensä ja suorittamaan ihmetekoja, joita muuten eivät olisi kyenneet edes kuvittelemaan. Nyt, kuitenkaan, niille ei ollut sijaa. Mitään ei ollut sanottavissa.

Herään levottomasta unesta jälleen kerran, kylmän hikisenä ja kyseenalaistan, olenko valmis uuteen päivään tässä kovassa maailmassa. Nähtyäni yhden kanssaseikkailijoistani, ehkä jopa tovereistani, tippuvan velttona maahan, puoliksi syötynä ja verensekaisen liman peitossa, käsitykseni kohtaamistani vaaroista sekä yhden soturin kykeneväisyydestä muuttui silmänräpäyksessä. Filkinin ensimmäisen koirasoturin kaaduttua vannoin itselleni, ettei niin ikinä tapahtuisi minulle. Vaikka jokainen soturi ympäriltäni tippuisi, minä en luovuttaisi taistelua vaan tuhoaisin vastassani olevan voiman puhtaalla voimalla ja palolla, jonka vain Orog-heimo hädän hetkellä tuntee. Nyt huomaan menettäneeni uskoni intohimoisen taistelun voimaan, ja saatan tuntea sen vääristyvän epätoivoiseksi raakalaisuudeksi alitajunnassani. Vihaan tätä pienuudentunnetta.

Lopulta voitimme Buletten, mutta joudun uudelleenarvioimaan vastuksia, joita vastaani saattaa erämaissa sattua. Minun täytyy kasvaa tarkemmaksi, tappavammaksi, joka ikisessä taistelussa jonka aloitan. Minun täytyy päästää tämän matalapaineen yli. Ja yksi asia on ainakin varma.. minun täytyy löytää itselleni vahvempi haarniska aseideni rinnalle.

View
Whitefordin perustamisjuhlat

Elokuu on edennyt jo puoleenväliin ja Whitefordissa alkaa näkymään merkkejä tulevista juhlista. Markkinapaikoille on kärrätty jo tavaraa kojujen rakentamista varten. Perustamisen vuosijuhlat ovat kaikkien huulilla ja uutiset valmisteluista ohittavat sään katujen keskustelunaiheissa. Eilisen yllättävä ja erittäin raskas rankkasade on kuulemma saanut virtaa alas saapuvat proomut juuttumaan tulvivan virran penkereille ja niiden saapumisen arvioidaan myöhästyvän päivällä. Avajaisseremoniaan on aikaa noin viikko, riippuen kauppatavaran etenemisestä, ja kaikki ovat kovin innoissaan tulevista juhlista. Huolestumista tosin aiheuttavat huhut, joiden mukaan pitkältä lännestä palanneesta tutkimusmatkailijoiden ryhmästä vain pari on ollut hengissä ja hekin vakavasti sairaina.

View
Hei hei heinäkuu

Leppeän lämmin heinäkuun loppu kääntyy elokuuksi ja kuun ensimmäisen päivän rankkasade yrittää muistuttaa hiljaa lähestyvästä talvesta, mutta vain hädin tuskin lyö päivän keskilämpötilan hellerajoille ennen kuin se palaa takaisin lähelle kolmeakymmentä. On yksi vuoden vilkkaimmista ajoista Whitefordissa kun itään päin kärrätään vasta korjattua viljaa lopunkin kansan tarpeiksi. Kaupunki osoittaa parin hieman hiljaisemman vuoden jälkeen taas kasvun merkkejä, kykyä turvata lähialuetta ja levittää sivilisaatiota kun Seikkailijoiden ja Tutkimusmatkailijoiden Kilta julkaisee tiedon että entinen valvontapiste Rampalinna on otettu takaisin haltuun ja että Kilta on onnistunut rekrytöimään odotettua enemmän jäseniä tänä kesänä. Lähiaikoina odotetaan myös Vehtavirtaa pitkin Heidelistä saapuvia kauppaproomuja jotka tuovat lastinaan suurten kaupunkien kauppatavaraa, kuten aseita, koruja, mausteita ja kangasta, ja merkitsevät kaupungin perustamisen vuosijuhlan alkua.

1890643_272550522900089_242470343_o.jpg

View
Adventure Log -ohje
Kuinka logi soveltuu Shadowlands-kampanjaan parhaiten

Koska Obsidianportal antaa varsin näppärän aikajanaan sidottavan login kaikkien kampanjassa mukana olevien käyttöön, miksei hyödynnettäisi sitä? Postit, niin vanhat kuin uudet, ponnahtavat näppärästi ilmestymisjärjestykseen sitä mukaa, mitä niille annetaan ilmestymispäivämäärä.

Tästä seuraa luonnollisesti yksi ongelma: Obsidianportal ei anna muokata ajanlaskua kampanjan mukaiseksi. Toisin sanoen se pakottaa kirjoittajan noudattamaan Nuevan liittovaltiolle varsin vierasta gregoriaanista kalenteria ja vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen oletettuun syntymään perustuvaa ajanlaskun alkuhetkeä.

Koska se näyttää varsin luonnolliselta ja näppärältä Adventure Login sivupalkissa, kiitos amerikkalaisen ajan merkitsemistavan, ohitamme tämän helpoimmin laskukaavalla:

Aikajanan päivämäärä = Adventure Login päivämäärä – 2000 vuotta

Tl;dr, vuosi 2011 on nyt vuosi 11, ja vastaa kampanjan aloitusvuotta. Jos ja kun postaat aiemmin olemassaolleita sekä uusia päiväkirja- ym. merkintöjä, ota tämä huomioon. Jos olet epävarma mihin kampanjan tarinan vaiheeseen aiemmat postauksesi kuuluivatkaan, selaile obsidianportalin wikistä löytyvää virallista aikajanaa.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.