Shadowlands

Pimeys etenee

Ensimäinen matka Kulotiin ja Varjomaat kiihdyttävät etenemistään

Viime päivien matkoillamme kohtasimme monia ihmeitä ja hälyttäviä uutisia Varjomailta.

Otimme tehtäväksemme kartoittaa ikivanhaa Kulot-nimistä paikkaa, jonka sijainnista meillä ei ollut aavistustakaan. Killan kirjastosta saimme selville sen sijaitsevan jossain päin luoteessa, muusta maastosta erottuvassa painautumassa. Kirjoitusten mukaan kyseessä oli vuosisatoja sitten kääpiöiden ja taivaallisten yhdessä rakentama kaupunki. Seurueemme kaksi kääpiötä ja taivaallinen olivat luonnollisesti innokkaita tutkimaan muinaisten sukulaistensa asuinsijoja. Paikan nykyisestä asujamistosta meillä ei ollut tarkempaa tietoja, mutta valitettavasti sen kuvaus vastasi samalla suunnalla huhujen mukaan sijaitsevaa hiisikaupunkia.

Talvi teki tuloaan ja ensilumi oli satanut jokin aika sitten. Jouduimme ylittämään virran päästäksemme määränpäähämme. Selvisimme tästä veden hyytävyydestä huolimatta, saimme jopa kiskottua lähes uintitaidottomat kääpiömme vastarannalle. Tulimaagimme loitsut toivat onneksi lämpöä kun leiriydyimme kuivattamaan varusteitamma. Lisäksi matkalla kohtasimme muutaman meitä kohti lentäneen pimeyspallo-olion. Nämä olivat onneksi pieniä ja velhomme taiat sekä nuolemme pudottivat ne ennen kuin lähitaistelijamme pääsivät tekemään tuttavuutta olioiden kanssa. Muuta mainitsemisen arvoista matkalla ei tapahtunut.

Kulot löytyi helposti sen keskellä seisovan korkean tornin ansiosta. Pelkomme osoittautuivat todeksi ja lähempänä havaitsimme tornin ympärillä levittäytyvän suuren hökkelikaupungin. Tuo jalojen muinaisten kaupunki oli tosiaan saastaisten monen kokoisten hiisien kansoittama. Arvioimme vihernaamoja olevan vähintään kolmatta tuhatta, joten suora rynnistys ei ollut vaihtoehto. Päätimme yrittää neuvotella hiisien kanssa ja kerätä tietoja. Muutama vartija saapui luoksemme, ja äkkipikaiset kääpiömme ja taivaallinen velhomme onnistuivat pitämään malttinsa ihailtavasti esi-isiensä kokemasta loukkauksesta huolimatta. Paljoa emme saaneet tietoja irti, lukuun ottamatta että kaupungin tornissa vaikuttaisi olevan jotain mystistä ja majailevan hiisipappeja. Asiaan on palattava paremmin valmistautuneena.

Vältyimme suuremmalta kärhämältä hiisien riidanhaastamisesta huolimatta, ja onnistuimme jopa hillitsemään puolituistamme lähtemästä harhailemaan viholliskaupunkiin. Paluumatka sujui ongelmitta, ja tällä kertaa saimme jopa hinattua köysien avulla varusteemme enemmän tai vähemmän kuivina joen yli. Kotikaupungissa kuittasimme kartoitustehtävästä luvatun palkkion viisisataa kultaista.

Varsin mitätön tiedusteluretki ei juuri tyydyttänyt seikkailunhaluamme, ja päätimme lähteä uudelle matkalle hyvin nukutun yön jälkeen. Muutaman päivämatkan päässä hylätyssä örkkiluostarissa odotti ikivanha suuri viinitynnyri, josta olimme neuvotelleet rahakkaan sopimuksen Esbenin vuohikansan kanssa. Arvelimme myös käydä keräämässä pimeyden otusten verta Esbenin lähettyvillä levittäytyviltä varjomailta, toinen hyvä rahan lähde. Varustimme vankkurit ja suuntasimme kohti länttä.

Luostarissa raahasimme painavan tynnyrin vaunuihin. Ennen matkan jatkamista kääpiöt halusivat käydä tutustumassa luostarin alaisiin katakombeihin, samoihin joissa rakas tietäjättäremme Gilda oli kohdannut loppunsa epäkuolleiden kynsissä ja hampaissa vain muutama kuukausi aiemmin. Tunneleiden arvoitus oli ratkaistava, ettei hänen uhrauksensa jäisi turhaksi.

Noin tusina löyhkäävää ghoulia yritti väijyttää meidät, mutta lyhyehkön taistelun jälkeen kukistimme ne. Taitomme olivat selvästi karttuneet sitten viime vierailun. Saavuimme maagisesti ansoitetulle kiviovelle, johon matkamme oli viimeksi tyssännyt. Tulivelhomme oli oppinut uusia loitsuja, joilla hän arveli voivansa poistaa oven suojaloitsut. Purkutaikojen ja raa’an lihasvoiman avulla ovi aukesikin muutaman yrityksen jälkeen, ja toiselta puolen löytyi ilmeisesti örkkien ylipapin hauta. Sarkofagia vartioi neljä paikallaan seisovaa haarniskaa. Arkun takana odotti vielä viides, jonka toisen käden paikalla oli mystinen rautaputki. Kun astuimme lähemmäs panssareita, ne kääntyivät meitä kohti ja vaativat ilmoittamaan asiamme. Astuimme äkkiä kauemmas pohtimaan mitä tehdä seuraavaksi. Muistimme käytävien alussa istuneen ammoin kuolleen ja kuivuneen örkkipapin, jolla oli hänen jumalansa pyhällä symbolilla varustettu amuletti. Kävimme noutamassa sen, mutta valitettavasti senkään näyttäminen ei vakuuttanut vartijoita. Päätimme poistua katakombeista hyvän sään aikana, pohtimaan miten päästä niiden ohi.

Matka Esbeniin sujui ongelmitta raskaasta lastista huolimatta. Sarvipäiset ystävämme ottivat meidät lämpimästi vastaan, ja ansaitsimme sievoisen kasan kultaa kaupastamme baarinpitäjän kanssa. Osan omasta osuudestani käytin viimeistellymmän miekan ostamiseen. Tunnen selvästi kuinka paljon paremmin se on tasapainotettu. Olen varma että sen terä löytää tiensä liian lähelle uskaltautuvien vihollisten panssarin rakoihin.

Hyvin levätyn yön jälkeen suuntasimme Varjomaille. Lähes heti kaupungin ulkopuolella kohtasimme lauman pieniä bakemonoja, taaskaan emme päässet tekemään tuttavuutta niiden kieltämättä kunnioitettavan näköisiin hampaisiin, vaan suurin osa niistä kärventyi hyvän matkan päässä velhomme tulipalloon. Puolituistoverini nuolet pysäyttivät loput. Häpeäkseni minun nuoleni lensivät jonnekin muualle kuin piti, vaikka harjoitusradalla käteni on ollut tarkka. Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kirouksen?

Keräsimme pimeyden otusten veren pulloihin ja jatkoimme Varjomaille. Lumipeitteestä huolimatta matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä kuin viimeksi. Leiriydyimme taas vähän matkaan rajan pahemmalle puolelle odottamaan saalista, toivoen etteivät viimeksi kohtaamamme mustat jätit osuisi paikalle. Muutaman tunnin odoteltuamme näimme valtavan otuksen, joka oli ehkä joskus ollut biisoni. Peto alkoi rynnistää meitä kohti, ja valmistauduimme ratsastamaan pois alta, muttas taas nuolemme ja loitsumme pysäyttivät sen.

Laskiessamme kalmon verta Lily huomasi kuinka rajan suunnassa ollut puu, joka vielä hetki sitten oli seissyt hyvän matkan päässä rajasta ja näyttänyt suhteellisen elinvoimaiselta, oli muuttunut varjomaille ominaisen vääristyneeksi. Tarkemmin katsoessamme näimme kuinka pimeyden raja liikkui aivan silmissä. Päätimme kiiruhtaa varoittamaan vuohiystäviemmä, sillä tällä tahdilla Esben tulisi nielaistuksi muutamassa viikossa.

Lyhyiden vakuutteluidemme jälkeen kaupungin päällikkö suostui lähettämään partion rajalle tutkimaan asiaa. He olivatkin palanneet aamulla, ja vahvistivat havaintomme. Kiiruhdimme varoittamaan Whitefordia.

Ilman vankkureita matka sujui muutamassa päivässä, ilman suurempia tapahtumia.Lukuunottamatta eräänä yönä ollessani vahdissa, kuulin jonkin suuren lähestyvän leiriämme. Herätettyäni kumppanini näyn kuinka meitä kohti asteli hevosen kokoinen valkoinen susi. Talvi oli ajanut nämä Salama-kumppanini muinaiset sukulaiset pohjoisesta metsästämään tänne etelän seuduille. Koin surua kohottaessani jouseni tätä jaloa petoa kohti, mutta näinä kovina aikoina rajaseutujen laki on tappaa tai tulla syödyksi. Rajun ja jäätävän taistelun jälkeen talvisusi kukistui. Velhomme liekit olivat taas suureksi avuksi. Pian tämän jälkeen saavuimme kotiin Whitefordiin.

Päätimme olla turhaan levittämättä pakokauhua huutelemalla lähestyvästä pimeydestä, ja kertoa vain kaupungin vanhimmille. Kiltamestarin kanssa käyty keskustelu ei juuri tuonut seklvennystä asiaa. Ukon seikkailija päivät tuntuvat todella olevan ohi, ja hän vaikutta olevan kiinnostunut enemmän matkamuistoistaa. Kirjastonhoitajanamme toimiva pikku demoni sentään tuntui tietävän jotain asiasta, mutta kaltaisilleen tyypillisesti ei ollut valmis kertomaan tietojaan suoraan. Vaikka näinä aikoina meillä ei ole juuri varaa valita liittolaisiamme, mietin usein kenen puolella tuo punanaama oikein on, todennäiköisesti vain itsensä. Jotta pirulainen suostuisi kertomaan kaikki tietonsa, hän vaati saada kuulemma Vendolin raunioista mahdollisesti löytyvän patsaan. Sen verran hän suostui paljastamaan, että seuraamalla virtaa lähteen Varjomaille, voisimme löytää suoalueen jossa on kauan pitänyt majaansa noitapiiri. Paikka on kuitenkin vastikään joutunut jonkin suuren pahan valtaamaksi, ja tämä saattaisi olla Varjomaiden nykyisen nopean laajenemisen lähde.

Varjomailta tuomamme uutiset tietävät siis synkkiä aikoja kaikille sivistyneille kansoille. Jos emme tee mitään, voi hyvinkin olla että kaikki läntiset maat jäävät vuoden sisällä pimeyden nielaisemiksi. Saimme onneksi joitakin vihjeitä mihin suunnata seuraavaksi matkamme. Toivottavasti onnistumme edes hidastamaan pimeyden leviämistä.

Gwilras Metsähaltia

Comments

Noniin tämähän oli hyvä tietää, esimerkiksi Surun Halleista ^^ en ollu missään vaiheessa kuullutkaan tästä osasta katakombeja.

Pimeys etenee
Belmikor Gwilras

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.