Maailma, jonka nimestä yksikään rotu tai kansa ei pääse yksimielisyyteen, on kokenut parempiakin päiviä. Ehkä. Kukaan ei oikeastaan tiedä kovin hyvin. Tällä hetkellä koko tunnettu maailma sijaitsee noin kaksi kertaa Euroopan kokoisella niemellä. Pohjoisessa koko maa muuttuu niin kylmäksi ettei sinne ole erityisen pitkälle viitsitty levittäytyä, idässä ja etelässä on Suuri Meri, jonka takana ei oikein tiedetä olevan mitään. Joskus sieltä kuulemma palaa laivoja kertoen kaikenlaisista uuden maailman rikkauksista mutta näitä tarinoita harva uskoo. Ja valtaosa jää sille tielleen.
Lännessä ovat Varjomaat. Kukaan ei oikein tiedä miksi ne ovat siellä ja mitä niiden takana on. Suurimman osan mielestä sinne meneminen on ylipäänsä huono idea. Sieltä on välillä tihkunut korruptoituneiden maiden ulkopuolellekin kaikenlaista hirviötä ja jopa vähäisiä demoneja, mutta harvoin oikeasti riesaksi asti; Kunhan sieltä älyää pysyä poissa.

Aikajana

[15. heinäkuuta. Vuonna 11 Varjon aikakautta.]
Aika kuluu nopeasti. Siitä on jo 11 vuotta kun myöhemmin Suureksi Mullistukseksi nimetty jättimäinen maanjäristys tapahtui. Sen jälkeen Varjomaiden raja on jostain syystä käynyt lähestymään tasaisen tappavasti kohti sivistyneitä maita. Se on vielä verrattain kaukana, mutta kuulemani mukaan parinkin uskontolahko profeetat maalailevat läntisimmissä suuremmissa kaupungeissa jo vähintäänkin maailmanloppua. Harva vielä lotkauttaa niille korvaansa. Suurempi ongelma on tällä hetkellä se että etenevän Varjomaan rajoille ei huvita jäädä asumaan kovin montaa ja se on painanut humanoideja kuten suurihiisiä, hiisiä ja vastaavia pois kotiseuduiltaan ja lähemmäs meitä “sivistynyttä väkeä”. 11 vuotta on kuitenkin lyhyt aika selvitä traumoista ja kuolemista jotka Mullistus aiheutti. Minulle ei jäänyt ketään. Kotikaupunkini kymmenestä tuhannesta eloon jäi vain tuhatkunta. Mikään sota tai kulkutauti ei ole vastaavaan kyennyt. Entinen loisto on menetetty ja valtava määrä tietoa hukkunut palaneiden kirjastojen mukana. Osa vanhoista uskonnoista on noussut viimeisen vuosikymmenen aikana kuin kuolleista katuvaisten vallatessa temppelit. Jumalat eivät ole kuitenkaan sen enempää vastanneet rukouksiin ja kaikki epäilevät onko mokomia koskaan ollutkaan. Edes kääpiöt ja haltiat eivät voi sanoa muistavansa että niin olisi ollut. Pyrin mahdollisimman pitkälle länteen tutkiakseni Mullistuksessa maaperästä nousseita Taivaallisten kadonneita kaupunkeja ja haaliakseni niistä vanhaa magiaa, joka tulee ennen pitkää tulemaan tarpeeseen. Olen kuitenkin jo vanha ja väsynyt mies. Valkovuonot ovat niin pitkällä kuin tulen pääsemään. Tarvitsen muita viimeistelemään taistelun jonka minä ystävineni olen aloittanut. Entinen Tutkimusmatkailijoiden ja Kartoittajien Kilta on saanut kokea myös tavallaan varsin epämiellyttävän, ja verisen, muutoksen muuntuessaan Seikkailijoiden ja Tutkimusmatkailijoiden Killaksi. Toivon lähettämieni huhujen seikkailusta ja suurista aarteista olevan riittäviä houkuttelemaan paikalle joko minun laillani naiiveja hulluja joilla on halu yrittää pelastaa tämä koti, tai puhtaasti seikkailunhaluisia yksilöitä, tai viimekädessä edes riittävän ahneita henkilöitä jotka toiminnallaan haittaisivat Varjomaiden etenemistä.

-Ezekiel, Whitefordissa 15. heinäkuuta.

Ja syystä tai toisesta niin vain Valkovuonot ovat alkaneet vetää puoleensa seikkailijoiksi kutsuttuja yksilöitä, joiden motiivit ovat selkeät kuin päivä tai monimutkaiset kuin valtarakenteet etelän Psionivaltioiden suurissa saleissa. Vain yksi asia on varma; Ennen pitkää jokaisen länteen saapujan on kohdattava Varjomaat. Ellei satu kuolemaan ennen sitä.