Shadowlands

Kuiskauksia Tuulessa

Ensikosketus Länteen

Kaikelle on aikansa ja paikkansa, sanoo sananlasku. Myös meillä, jotka aika on unohtanut. Luulin pitkään, että minun paikkani oli kaikkein pyhimmän alttarilla – katedraalissa, jossa kirjoitettua historiaa vanhemmat äänet nousivat ennen kuulumattomaan harmoniaan. Totuus kuitenkin on, ettei kaltaisillani ole mitään omaa. Omistaminen on vain yksi harrastamistani illuusioista, jonka läpi näen kirkkaammin kuin moni muu. Lainaten jälleen kerta kerralta kuluneita, tai hiottuja sanoja: Ainoastaan kauneus on ikuista. Olen täällä vain todistamassa sitä, tuomassa esiin säveliä ja sävyjä lahjallani, ja suojelemassa sen säilyvyyttä Nuevassa. Mutta ei siitä sen enempää.

Uudet kollegani ottivat minut vastaan melko hyvin, tämä ei luonnollisesti ollut yllätys tällä hädän hetkellä. Saasteen ollessa pitkään idempänä kuin jaksan muistaa, ja Mustan Nuolen ollessa ovella, kuka olisi liian ylpeä ottamaan vastaan ojennettua oliivinoksaa? Paikallisen pienehkön killan jäsenet tuntuvat ensisilmäyksellä varsin hajanaiselta ja alisteiselta ryhmältä, mutta kovan paikan tullen he pärjäsivät hyvin. Tappioitta, jopa. Omat vanhat luuni olivat toiminnan keskellä, luonnollisesti. Olinkin jo melko tympääntynyt tulomatkani piileskelyyn, jota saasteinen pilvi onnekseni suojeli. Mutta, ensikosketukseni länsimaihin oli kutkuttava – kiedoin yhteen monet suloiset sävelet sinä päivänä, ja nummet saivat osakseen aivan uuden, purppuranmustan sävyn. Mutta ei siitä sen enempää.

Killan jäseniin kuuluu hieman yllättäen henkienmanaaja, joka katseensa perusteella tietää enemmän, kuin toiset. Ei sen väliä, häntä määräävät samat Mullistuksen luomat rajat kuin meitä muitakin. Olisi jotenkin kutkuttavaa nähdä hänet vastakkain esimerkiksi Elessarin kanssa, ja nähdä mihin hänen tahdonvoimansa riittää. Lisäksi kiltaan kuuluu kuulemma riivattu, jota minulla ei ollut vielä ilo tavata. Erikoinen poikkeus perimässä, ehkä jopa ironinen ottaen olosuhteet huomioon. Joka tapauksessa meillä saattaisi olla yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Niin kauan kuin tämä tajuaa pysyä loitolla saasteesta. Saastuneella verellä tuntu olevan potentteja käyttömahdollisuuksia magian saralla, mutta totuus pysyy samana – sen ainoa hyöty on itsensä tuhoamisessa. Mutta ei siitä sen enempää.

Aika näyttää, kuinka pitkä komennukseni länteen oikein on. Sofonin näkijät varmasti seuraavat saavutuksiani, kuten aina. Ja toden totta, minä olen saapunut. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Comments

SamDaMan

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.